Marsu, lempeä koko perheen lemmikki

Marsut ovat mukavia ja seurallisia lemmikkejä, joista jokaisella on omat persoonalliset tapansa ja tarkemmalla kuuntelulla huomaa, että niillä jokaisella on erilainen äänikin!

Marsujen ajatellaan olevan vain lasten lemmikkejä, mutta nykyään yhä useampi aikuinen hurahtaa marsuihin. Marsunäyttelyissä suurin osa näytteilleasettajista on aikuisia.

Harrastuksen ulkopuolella marsuista tiedetään melko vähän. Ne yleensä sekoitetaan hamstereihin ja moni onkin aikuisen marsun nähdessään yllättynyt sen koosta. Täysikasvuinen marsu painaa yli kilon, parhaimmillaan 1,5 kiloa ja ovat noin 20-30cm pitkiä.

Marsut tunnetaan niiden ruokahuudosta, joka on kuin linnun vihellystä. Ne oppivat tunnistamaan tiettyjä ääniä, jotka enteilevät ruuan saantia ja kiljuvatkin aina kyseisen äänen kuultuaan. Yleisin ääni on varmasti jääkaapin oven narahdus, mutta myös tietynlaiset rapinat saattavat saada ne hyppimään ilosta. Ruokahuudon lisäksi marsuilla on monia muita erilaisia ääniä, jotka tulevat parhaiten esille silloin kun marsu asuu laumassa.

Marsua hankkimassa

Ennen hankintaa olisi hyvä perehtyä marsujen hoitoon ja ruokintaan, jotta marsusta saisi mahdollisimman pitkäikäisen ystävän. Puutteet ruokinnassa saattavat johtaa marsun sairastumiseen ja pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Marsu on saaliseläin, joten se yrittää näyttää mahdollisimman pitkään terveeltä. Siinä vaiheessa kun marsun sairastuminen havaitaan, on jo kiire eläinlääkäriin.

Hankintahinnaltaan edulliseen marsuun saa helposti uppoamaan satoja euroja vuodessa jo ilman lääkärikulujakin. Ensimmäiseksi olisi siis mietittävä onko valmis uhraamaan lemmikkiin paljon rahaa.

Marsu on laumaeläin ja tarvitsee aina lajitoverin seuraa. Ihminen tai mikään muu eläin ei voi korvata toisen marsun seuraa ja kaksi marsua hoitaa siinä missä yhdenkin.

Kolme marsua muodostavat jo pienen lauman ja tuovat kolme kertaa enemmän iloa omistajalleen kuin yksinäinen marsu. Jos siis suunnittelet marsua lemmikiksi, varaudu hankkimaan niitä vähintään kaksi.

Marsu kannattaa hankkia suoraan kasvattajalta, joka tuntee kyseisen marsun parhaiten ja osaa neuvoa sen hoidossa. Hyvä kasvattaja on valmis neuvomaan marsun hoitoa koskevissa asioissa myös poikasen lähdettyä uuteen kotiin.

Oman paikkakunnan kasvattajia voi etsiä Suomen Marsuyhdistys Ry:n sivuston kasvattajalistalta. ( www.marsuyhdistys.net ) 

Ruokinta

Marsu on kasvinsyöjä ja sen pääravintoa on kuiva heinä. Heinää ja raikasta vettä on oltava koko ajan saatavilla. Lisäksi marsu tarvitsee monipuolisesti kasviksia, esimerkiksi porkkanaa, paprikaa, punajuurta, lanttua, varsiselleriä ja omenaa. Lähes pelkkää vettä sisältävää kurkkua tai salaattia ei ole tarpeen antaa muuten kuin satunnaisina herkkupaloina.

Voikukanlehdet ovat marsujen suurta herkkua ja ulkoa löytyy paljon muutakin syötäväksi kelpaavaa. Marsun voi viedä sään salliessa ulos syömään ruohoa, kunhan varmistaa, ettei se pääse karkaamaan tai ulkohäkkiin pääse muita eläimiä.

Jos ei ole mahdollista rakentaa marsulle erillistä ulkohäkkiä, voi käyttää esimerkiksi tehdashäkin yläosaa.

Marsulle ei saa missään tapauksessa antaa sitrushedelmiä, munakoisoa, sipulia tai perunaa. Paljon sokeria sisältäviä hedelmiä kannattaa välttää, mutta esimerkiksi viinirypäleitä ja banaania voi silloin tällöin antaa pieniä määriä herkkupaloina.

Marsun elimistö ei pysty valmistamaan C-vitamiinia, joten sille on annettava päivittäin C-vitamiinilisää. Ilman riittävää C-vitamiinin saantia marsu sairastuu.

Apteekeista saa marsuille tarkoitettuja C-rakeita, sekä puhdasta askorbiinihappoa, joka sekin käy, mutta sen annosteleminen on vaikeampaa hyvin pienen annoskoon vuoksi. Paras tapa on annostella C-vitamiini esimerkiksi kurkku- tai omenasiivun päälle. Marsun C-vitamiinin tarve on noin 20mg päivässä.

Eläinkaupoista saa marsuille sopivia pellettejä täydentämään ruokintaa.

Muistathan käyttää tuotteita, jotka on suunniteltu nimenomaan marsujen tarpeita varten.

Hoito ja asumus

Marsut eivät hypi kovin korkealle eivätkä kiipeile, joten häkissä ei välttämättä tarvitse olla kattoa. Jos taloudessa ei ole muita eläimiä, joista voisi olla marsuille vaaraa, ne voivat hyvin asua aitauksessakin tai vapaana rajatulla ja marsuturvallisella alueella. Riittävä aidan korkeus on noin 35-40cm.

Kahden marsun häkin tulee olla kooltaan vähintään 100x50cm, mutta mitä isompi sen parempi.

Kuivikkeeksi sopii perinteinen puru, jonka alla on sanomalehteä helpottamaan siivoamista. Isommissa aitauksissa toimii paremmin pyyhkeet ja matot. Kuivikkeena voi käyttää myös puupellettejä tai mörttiröpöä, jotka pölyävät vähemmän kuin puru. Häkkiin kannattaa laittaa paljon erilaisia mökkejä ja putkia, joihin pääsevät piiloon, sekä pehmeitä alustoja, joiden päällä voi ottaa nokoset. Häkissä tai aitauksessa tulisi olla myös tilaa juosta, joten jos käytössä on vain tavallinen tehdashäkki, kannattaa suosia enemmän kattoon kiinnitettäviä virikkeitä kuten esimerkiksi kankaista putkea tai riippumattoa. Virikkeissä vain mielikuvitus on rajana.

Marsujen kynnet tulisi leikata ja rasvarauhanen pestä noin kerran kuukaudessa. Rasvarauhanen löytyy siitä kohtaa josta häntä alkaisi, jos marsulla olisi häntä, ja sen puhdistamiseen voi käyttää esimerkiksi saippuaa.

Yhdistystoiminta ja näyttelyt

Suomessa marsujen asiaa ajaa Suomen Marsuyhdistys Ry, joka on perustettu vuonna 1989 edistämään puhdasrotuisten marsujen kasvatusta ja marsuharrastusta. Yhdistyksen sivustolta saa paljon tietoa esimerkiksi marsujen ruokinnasta, hoitamisesta ja roduista. Sivusto uudistettiin tänä vuonna ja sen yhteyteen on perustettu nyt myös foorumi, jossa voi keskustella muiden harrastajien kanssa ja mahdollisesti tutustua uusiin ihmisiin. Foorumille pääsee liittymällä yhdistyksen jäseneksi.

Sivustolta löytyy myös tiedot tulevista marsutapahtumista; marsuille järjestetään näyttelyitä, joissa pääsee usein näkemään harvinaisempiakin marsurotuja. Moni marsuharrastaja vastaa mielellään uusien harrastajien kysymyksiin ja esittelee marsujaan. Arvostelupöydän vieressä tunnelma saattaa olla jännittynyt ja ihmiset kiireisiä, joten juttusille kannattaa mennä hieman arvostelupöytiä kauemmaksi.

Näyttelyissä voi kilpailla ulkomuotoluokassa tai pet-luokassa. Ulkomuotoluokkaan voivat osallistua rotumarsut, jotka ovat Suomen Marsuyhdistys Ry:n rekisterissä. Uml:ssä marsua verrataan rotumääritelmään ja arvioidaan sen mukaan miten hyvin se täyttää rotumääritelmässä esitetyt asiat. Pet-luokkaan voi puolestaan osallistua mikä tahansa marsu, väriin tai karvanlaatuun katsomatta. Luokassa arvostellaan marsu sen mukaan miten hyvin se on hoidettu. Tämä onkin oiva tilaisuus uusille marsun omistajille saada ulkopuolisen arvio hoidostaan.

Jokainen marsunomistaja marsuineen on tervetullut näyttelyyn!

City Lemmikit Extra 2/2008

Teksti ja kuvat: Jenni Kaurila